KYSYMYKSIÄ&VASTAUKSIA

Keitä aloitteen takana on?

Aloitteen kirjoitti alusta loppuun Markus Vuoristo, polittisesti sitoutumaton kansalainen jolla ei ole tätä kirjoittaessa (23.7.-19) minkään puolueeen voimassaolevaa jäsenyyttä. Vuoristo haki aloitteeseen mukaan lähteneet muut edustajat avoimella ilmoituksella Facebookin eri ryhmissä, hakien rohkeita miehiä/naisia, sekä kehoitti ilmoituksen lukeneita jakamaan sitä vapaasti eteenpäin missä tahansa Facebookin ryhmässä taikka yksityisellä seinällään. Aloitteen edustajiksi oli tarjolla kaksi henkilöä enemmän kuin mitä kansalaisaloite.fi -palvelu vaatii. Ymmärrettävistä syistä kynnys lähteä aloitteen edustajaksi oli korkea - eikä vähiten turvallisuusnäkökulman tai mahdollisen maalittamisen kohteeksi joutumisen vuoksi -Nämä kaksi eivät jääneet pois aloitteen edustajuudesta sen vuoksi että aloite olisi ollut heidän mielestään huono, vaan heitä askarrutti oma turvallisuutensa. Omien sanojensa mukaan Vuoristo olisi kelpuuttanut aloitteen edustajaksi yhtä lukuunottaamatta minkä tahansa puolueen jäsenen koska tavoitteli mahdollisimman puoluetonta kokonaisuutta. Aloite ja sen taustalla olevat henkilöt eivät aloitetta edistäessään saa (tätä kirjoittaessa) miltään taholta taloudellista tukea. Joskin kansalaisille tullaan tarjoamaan mahdollisuutta taloudellisen tuen osoittamiseksi.

Aloitteen perusteluissa on käsitelty pääministeri Antti Rinteen historiaa laajalti ja vanhojakin asioita, onko kyseessä ajojahti Antti Rinnettä kohtaan?

Kyseessä ei ole ajojahti Antti Rinne kohteenaan, vaan kyse on kokonaisuudesta koskien hänen kelpoisuuttaan ja sen todistelua, etenkin kun toimissaan on nähtävissä selkeä jatkumo hänen suhtautumisessaan lakiin ja yhteisiin pelisääntöihin. Rinteestä olisi mahdollisesti löydettävissä enemmänkin negatiivista aineistoa ja mikäli todella olisi kyse ajojahdista, ei pienintäkään negatiivista asiaa olisi jätetty käyttämättä aloitteen perusteluissa häntä vastaan. Ja on huomioitava että Vuoristo jätti aineistoa kootessaan pois sellaista mikä ei joko ole vielä oikeudessa ratkaistu tai josta on oikeudessa annettu vapauttava päätös. On huomattava että aloitteessa ei käsitellä ainoastaan perustuslain 60 pykälän vaatimusta "rehelliseksi tiedetystä" vaan myös saman pykälän toista, samanarvoista vaatimusta, "taitavaksi tunnettua". Molemmilla vaatimuksilla on merkitystä vaikka julkisuudessa käsitelläänkin usein vain rehellisyysvaatimusta. On muistettava että Rinne on pääministeri, jonka tehtävä on perustuslain mukaan mm. johtaa valtioneuvoston toimintaa, sen vuoksi myös taitavaksi tunnettuudella on vielä enemmän painoarvoa kuin muiden ministerien kohdalla. Ja mikäli ei kukaan virkamies, niin viimeistään kansa on kelvollinen arvioimaan myös hänen taitavaksi tunnettuuttaan, valtiovalta kun on perustuslain mukaan kansalla.

Miksi neuvoa-antava kansanäänestys?

Koska neuvoa-antava kansanäänestys on hyvä tapa mitata tyhjentävästi kansan mielipide asiasta jota neuvoa-antava kansanäänestys kulloinkin koskee. Lisäksi sille on laissa annettu painoarvoa kansan mielipidettä mitatessa, vaikka tulos ei olekaan suoraan hallitusta tai eduskuntaa sitova. Käytännössä kuitenkin, mitä suurempi enemmistö jotain asiaa neuvoa-antavalla kansanäänestyksellä kannattaa, sitä vaikeampi kansan mielipidettä on sivuuttaa eduskunnassa.

Onko aloitteessa kyse puoluepolitiikasta?

Ei. Perustuslain 60 pykälä on merkitsevä tässä, sekä kaikinpuolin perustuslain kunnioitus ylipäätään, se kun tuntuu unohtuneen päättäjiltä eduskunnassa puolueesta riippumatta. Aloitetta kannattavilla ihmisillä voi luonnollisesti olla erilaisia motiiveja ja ne saattavat poiketa siitä että tämä aloite on puoluepoliittisesti sitoutumaton. On lisäksi huomattava että kansa voi neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä myös osoittaa tukensa niin Antti Rinteelle pääministerinä kuin istuvalle hallituksellekin äänestämällä neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä sen puolesta että Rinteen hallitusta ei tule erottaa esitetyn mukaisesti, huolimatta että perustuslain 60 pykälä ei aloitteen perusteluissa esitetyn mukaan katsota täyttyvän. Siinä tapauksessa tulee pohdittavaksi pitäisikö perustuslakia muuttaa 60 pykälän osalta vai onko kyse vain yhden vaalikauden ohimenevästä ilmiöstä.  Neuvoa-antavan kansanäänestyksen ollessa hallituksen eroa puoltava, on myös teoriassa mahdollista että kansa äänestää siten että valtasuhteet eivät eduskunnassa nykyisestä muutu. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä. Mikäli ennenaikaiset vaalit tulevat ja puolueiden kannatukseen ei tulisi suurempia muutoksia, on kuitenkin enemmän kuin luultavaa että eduskunnassa olisi tämän jälkeen vähintään opittu perustuslain merkitys kantapään kautta, eikä sellaisia henkilöitä esitetä ministeriksi joiden kelpoisuus on kyseenalainen. Siten aloitteen tavoite olisi saavutettu perustuslain arvostuksen palauttamiseksi. Jospa se sen jälkeen muistettaisiin seuraavat sata vuotta.